Sosialisoinnin peikko tuntui vaanivan joka nurkan takana 1950-luvulla. Puhelinlaitosten mukaan yksityisten, vapaiden puhelinlaitosten sosialisointi merkitsisi kehityksen pysähtymistä ja maksujen nousua.

Puhelinyhtiöt pitivät omana heikkona kohtanaan syrjäseutujen huonoja puhelinoloja. Puhelinlaitosten mielestä valtio voisi tulla tässä avuksi, koska puhelinyhtiöt maksoivat niin paljon veroja. Liitossa oli laskettu, että paikallisliikenteen puhelinolojen korjaamiseksi tarvittaisiin 35–40 miljardia markkaa 15 vuoden aikana.

Tultaessa 90-luvulle Suomeen oli rakennettu kattavat puhelinverkot myös syrjäseuduille.