Ns. datakiista sai alkunsa kesäkuussa 1969. Posti- ja lennätinhallitus katsoi yksipuolisesti, että tiedonsiirto puhelinverkossa modeemeineen oli lennätinlain alaista toimintaa. Puhelinlaitokset eivät toimilupansa perusteella olleet oikeutettuja harjoittamaan tätä toimintaa. Liiton historiankirjoista selviää, että posti- ja lennätinhallituksen kirje datasiirtokiellosta oli todellinen aikapommi.

Liiton jäsenillä oli ollut käsitys, että datasiirto kuuluu uutena palveluna puhelinlaitosten toimintaan ja sitä harjoitetaan puhelinverkossa. Liitto saattoi näkemyksensä posti- ja lennätinhallituksen tietoon. Posti- ja lennätinhallitus ei pystynyt esittämään sellaisia perusteita, johon puhelinyhtiöiden edustajat olisivat voineet yhtyä, joten koko kiista vesittyi vähitellen.

Datasiirto ei ollut ainoa kiistakapula. 1970-luvun lopulta posti- ja lennätinhallitus päätti, että kuvansiirtolaitetoimintaa – telefaxliikennettä – varten on anottava valtiolta käyttölupa. Puhelinyhtiöt olivat vuokranneet asiakkailleen fakseja, ja niiden määrä oli kovassa kasvussa. PTL:n mukaan ”kuvansiirtotoiminta on Suomen ratifioiman pikatiedotusyleissopimuksen alla olevan lainsäädännön mukaan lennätinliikennettä”. Liitto jäsenyhtiöineen ei asiaa purematta niellyt, vaan valitti oikeuskansleri Risto Leskiselle. Oikeuskansleri antoi asiasta päätöksensä. Päätös osoitti, ettei posti- ja lennätinhallituksen väitteellä siitä, että telekopiointi olisi lennätinliikennettä, löytynyt tukea Suomen laista.